Anteeksi edellinen lyhyt postaukseni, mutta oli jo kiire viikonlopun viettoon, että se jäi hieman lyhyeksi. Siis me todella aloitimme perjantaina tekemään omia pelejä, mutta emme päässeet niissä kovinkaan pitkälle.

Tänään ohjelmassa oli pelintekoa eli siis jatkoimme pelejämme siitä mihin olimme perjantaina jäänneet. Päivän kuluessa sain pelini toimimaan ja valmiiksi, mutta yksi ongelma siinä vielä on enkä tiedä mistä se oikein tuli, kun se vain ilmestyi. Ongelmana on se, että pelihahmo ei lataudu kunnolla vaan se pitää resetoida joka kerta, kun sillä haluaa pelata. : ( Huomenna voisin ehkä ahertaa sinne taustamusiikin, jos oikein innostun. Ongelman ratkaistua huomaat, että sinulla on kolme uutta ongelmaa edessä.

Teimme muutakin tänään kuin pelejämme nimittäin kävin taas haastattelemassa yhtä henkilöä. Tällä kertaa kohteenamme oli osastonsihteeri Tarja Nikkinen. Yllätimme Tarjan kahvitauolta, mutta onneksi hän suostui vastailemaan muutamaan kysymykseeme.

Tarja Nikkinen on osaston sihteerinä yliopistolla. Hänen työtehtäviinsä kuuluu juoksevien asioiden hoitaminen ja kuten hän sitä luonnehti hän on myös eräänlainen infopiste, koska hänellä pitää olla tieto missä päin maailmaa kukakin professori on. Hänelle kuuluu myös toimistotyöt ja kaikki muut asiat, jotka eivät kuulu kenellekkän muulle. Juoksevia asioita on mm. opettajien matkojen hoito ja laskujen hoito. Tarjalle kuuluu myös Titen osaston kirjaston hoitaminen. Hän päätyi aikoinaan titen osastolle yliopiston taloushallinnon kautta, mutta matkan varrella oli yt-neuvottelut ja siirto toiseen paikkaan ja vaara joutua pois yliopiston palkkalistoilta.  Tarja Nikkinen opiskeli Kouvolan liiketalouden- ja ulkomaankaupan instituutissa. Työn hyviksi puoliksi hän mainitsee, että työ on monipuolista, itsenäistä ja siinä saa puhua englantia, tai no toisaalta on vähän pakkokin, koska yliopistolla on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä ja opiskelijoita. Lempipelikseen hän mainitsee vähän aikaa mietittyään bubble shooterin, joskin hän sanoo, että ei häntä kovin montaa tietokonepeliä tunnekkaan.

Aamulla mieliala oli hieman väsynyt, koska jouduin lähtemään töihin jo viistoista yli seitsämän erinnäisten syiden takia. Päivä alkoi myös jumalattomalla päänsäryllä, jonka olin hankkinut ties mistä. Päivän mittään alkoi mielessä kiroilu, koska stencyl, jota käydän pelin luomiseen temppuli ja temppuilee edelleen, mutta jospa saisin huomenna kumminki julkaistua pelini. Toivoisin kommenttejä pelistä vaikka se ei olekkaan kummoinen. Ainoat mielen lepotauot olivat kahvitauoilla, kun ei tarvinnut rasittaa aivojaan paitsi, jos teki niinkuin minä, joka olin tyhmä, että yritti ratkaista pulmapelejä.

Sen olen huomannut, että nyt kun on töissä, jossa on normaalin kokoinen näyttö oma miniläppärin näyttö tuntuu jotenkin liian pieneltä.